Vain pimeässä näkyvät tähdet
Hyvää Joulua, hyvät ihmiset,
Hyvää Joulua.
Käsillä hetki
jonka soisit viipyvän
tahtoisit pidätellä.
Onni odotuksessa ja muistoissa
suurempi kuin täyttymyksessä,
on joku sanonut.
Aatto, odotus pian ohi
vaan ei joulun tarvitse olla
eikä olekkaan, jos oikeaa -
se jatkuu
jotain säilyy
pysyy
säteilee
ensi jouluun
joulusta jouluun.
Oikea joulu jotain muuta
enemmän kuin sammuva kynttilä
kuihtuva kuusi
särkyvä lelu.
Niin tuulista tähän aikaan:
tahtovat sammua kynttilät
tai ainakin lepattaa ristivedossa,
niin myrskyistä
levotonta
että sirpaleita tulee helposti
huomaamatta
vahingossa.
***
Vaan mikä se Joulu sitten?
Mikä se -
millainen se oikea?
Ihminen tietää, mutta ei usko,
Ihminen katsoo, mutta ei näe,
näkee, vaan ei ymmärrä.
Hänelle pitää selittää
todistaa
vakuuttaa kaikki,
joulukin.
Joulu on iloa
rauhaa
valoa,
sanoo joku.
Katso lapsesi silmiin jouluaattona,
näet mitä ilo on.
Katso vanhuksen kasvoja -
vuosien uurteiden kirjomia
ja näet mitä on rauha.
Katso tähteä ja näet valon.
Otetaan paljon pimeyttä
sytytetään sen keskelle kynttilä
monta kynttilää
paljon kynttilöitä.
Muutetaan pimeä valoksi.
Otetaan pimeistä pimein kaamosyö
kukitetaan se tähdin
kynttilöin:
se on Joulu.
***
Oli se pimeää
ensimmäisenä joulunakin,
kerrotaan.
Niin pimeää että tähdet valaisivat.
Tähti.
Pitää olla pimeää
että näkee tähdet.
Suurkaupungissa mainosvaloissa
etsit turhaan tähtiä
taivaaltasi.
Tämän maailman mainosvaloissa
etsit
eksyt
vaikka on valoisaa
nii kirkasta että häikäisee.
Pimeyden on oltava
muutoin kynttilänliekki
ei valaise.
Valo on valoa
vain pimeyttä vasten.
Pimeys ja valoa
tarvitsevat toisiaan
ollakseen olemassa
niin kuin ihminen ihmistä tarvitsee.
***
Älä pelkää pimeää
pimeyttäsi,
siinä on toivon siemen:
se voi muuttua valkeudeksi.
Ja vain hän
joka on pimeyden kokenut
osaa iloita valosta.
Valo muuttuu kirkkaudeksi
pimeyttä vasten.
Joulun ihme on se
että pimeä muuttuu valoksi.
Vain pimeässä näkyvät tähdet.
Vain hiljaisuudessa
kuuluu laulu
ja rauha rauhaa
vasta taistelulla
kivulla lunastettuna.
Joulun kokee todella se
jolla ei kaikki hyvin
ja joka siksi tarvitsee
hiljaisuutta
rauhaa.
Hän löytää laulun ja tähdet.
Joulu on matka
löytöretki
kulku yöstä aamuun
varjosta valoon
arjesta juhlaan
sadusta toteen
toivosta kokemiseen.
***
Yövuorotyöläiset
kaksituhatta vuotta sitten
kuulivat uuden laulun
laulun rauhasta
hyvästä tahdosta
maassa ja ihmisten kesken.
Se laulu ei kuollut
vielä
sitä lauletaan yhä
vanhaa laulua
vaikka ei käynyt toteen
vielä.
Maailmassa
niin paljon melua
että laulu ei kuulu.
Maan päällä
liian monta ruhtinasta
että olisi tilaa
Rauhanruhtinaalle.
***
Hei! En tiedä, katosiko edellinen kommenttini... Mistä oot lainannut runoja? Oon paloista tätä sun kokoelmaa biisin, ja olisin kiinnostunut, onko joukossa muitakin kuin Maaria Leinosen tekstejä.
VastaaPoista