Joululomalla ennen uuttavuotta sattumalta poikkesin lapsuuteni kotikunnan kirjastoon. Kiersin taidenäyttelyn ja uteliaisuutta halusin kurkistaa nuortenkirjojahyllyjen väliin. Oli ihmeellistä seisoa samassa paikassa yli kymmenen vuotta edellisen kerran jälkeen. Siinä seisoessa sai hetkeksi tavoitettua hyvin elävästi muistot yläasteiästä. Se oli aivan todella mukavaa. Seisoin siinä vain ja annoin muistojen vaeltaa mieleeni. Muistin hyvin missä lempikirjasarjani sijaitsi, se löytyi heti oikeasta kohdasta. Siinä seisoessani voin melkein sanoa tuntevani ajan. Sain hetkeksi eläytyä ja tuntea olevani taas yläasteikäinen. Se oli ihmeellistä. Samalla siinä ollessani vuosien tapahtumat vilisivät mielessäni. Olin niin iloinen että sain kokea tuollaisen hetken, se oli jännittävää! Kuinka lapsen mielen sitä silloin vielä sai omistaa. Kuinka viattoman ja aidon, kuinka pienet olivat ajatusmaailmat, kuinka ihanat.